Takasin Suomessa ja iteasiassa oon siis ollu jo aika pitkäänki, yli viikon siis. Voin kertoa ettei oo ollu todellakaa ikinä näin kamalaa tulla takasin. HYI. Voisin angstata vaikka kuinka pitkään, mutta en viiti täyttää tätä blogia sillä.
Kirjotin ekasta päivästä lähtien matkapäiväkirjaa, mutta valitettavasti en voi aukasta sitä tai rupeen yksinkertasesti itkemään. En halua nyt pillittää joten yritän muistella suurinpiirtein mitä tehtiin. :)
Ekaks lennettiin siis Madridiin, ja voi sitä tunnetta kun hokastiin että La Roja tuli samalle kentälle Etelä-Afrikasta! Tuntu vähän epätodelliselta. No Madridissa ei sen enempää hengailtu kuhan saatiin vuokra-auto metästettyä sieltä muutaman muun seasta. :D Siitä sitten ajeltiin se n. 3 tuntia rannikolle Torreviejaan ja muistan kun ei voitu edes sitä iltaa odottaa, vaan piti kiitää heti läheiseen ostoskeskukseen! No kuten arvattiin jo, siellähän oli ihan sikana kaikkea. Siis mua rupes oikeesti ahdistamaan niin paljo etten voinu ostaa mitään. Joka puolella komeili kyltit "rebajas" eli alennusmyynnit, ja ne olikin sen 50-70%. Huhhuh. No myönnän että törsäsin seuraavina päivinä ihan liikaa näin kun jälkeenpäin ajattelee. Kolme päivää ja hupsis, eikun soittoa kotiin. Pikkasen muuten jännitti kun rahannosto ei jostain syystä onnistunut, niin minun piti maksaa kortilla! Olin ihan paniikissa aina ja mietin jonossa, etten ostaisikaan mitään vaan liukenisin paikalta.. Varsinkin kun kassalla oli übersöpöhotkomeatumma mies. :D Mutta kyllä se sit ilman suurempia ongelmia sujuikin loppujenlopuksi.
Jotenkin tää mun blogin aihe aina karkaa kummasti tuonne jalkapalloon, mutta en voi vaan mitään että oon ihan hulluna siihen! Niin kun varmaan voikin arvata, aijon seuraavaksi kertoa futis-sessioistamme tuolla paratiisissa. Ekat päivät suoraansanottuna sinnittelin, enkä tyyliin koskenut minkäänlaisiin palloihin. Mutta yksi päivä en sitten vaan enää voinut, vaan "pakotin" kaverini pelaamaan jonnekin minun kanssa. No siitä se innostus lähtikin ja muistoksi nuista päivistä minulle tuli kumpaankin jalkaan viisi rakkoa. :) I wish people didn't watch my feet.. Siis ihmisethän olivat ihan äimänä kun ne näkivät tyttöjen pelaavan. Olin kuulema Sergio Ramos, joo kiitos mutta ei ihan näillä taidoilla kuitenkaan! Yksi huono puoli siellä oli se, että kunnon kenttiä ei ollut oikeasti missään. Tai no tietysti nämä, missä joukkueet pelaavat, mutta lapsille tai tavallisille harrastajille ei! Löydettiin monen päivän etsinnän jälkeen yksi kenttä, mikä kylläkin oli aidattu melko korkein seinin ja sisääntuloaukkoakaan ei löydetty. :D No saatiin me ihan hyvät pelit aikaiseksi mm. autokorjaamon edessä olevalla asvaltilla ja jossain betonipuistossa, hah. Ja käytiin kattomassa yksi paikallinen matsi, missä vastakkain pelas FC Torrevieja ja sit joku Orihuela. Tunnelma oli niiiiin mahtava! Ja ne pelaajat.. kaikki mulle kiitos.
Joka aamu herättiin aikaisin rannalle ja ai että, se meri. Jotain niin ihanaa ja yksi asia mitä mulla on niiiin kamala ikävä. :( Oli niin ihanaa tuntea ne aallot koko päivän selässä. Ja se tunne kun astuit tulikuumaan autoon ja olit yltäpäältä hiessä ja hiekassa, odotit vain että pääset lämpille ja saat kylmän vesipullon käteesi. Sitäkin on ikävä vaikka tuolloin ei kyllä paljon ihastuttanut. :')
Ihmiset oli ihan älyttömän ystävällisiä, autot pysähteli aina, siis oikeasti melkeinpä aina ja päästi kävelemään tien yli. Sai taas nähdä miten suomalaiset ja espanjalaiset eroavat tuossakin asiassa! En ole onneksi vielä jäänyt täällä auton alle, vaikka veikkasinkin kun palattiin. Me myös tutustuttiin ehkä maailman ihanimpiin espanjalaisiin: kahteen tyttöön, toisen poikaystävään ja niiden pikkuveljeen. Heidän englantinsa nyt ei ollut mikään paras, mikä olikin odotettavissa, mutta tiedättekö, minä puhuin aika paljon espanjaa! Siis ihan yleensäkin ihmisten kanssa, kun tilasin jotain tms. Se oli vaan ihan sika ärsyttävää, kun älysin mitä joku/jotkut sanoivat, mutta en löytänyt oikeita sanoja vastaamiseen! No kyllä se asia aina suunilleen perille meni. ;) Harmittaa vaan kun tosiaan tutustuttiin niihin ihaniin españoliin viimeisenä iltana, ja kun he pyysivät meitä seuraavaksi päiväksi puistoon heidän kanssaan, piti vain todeta että me ei olla enää täällä sillon. Ja sehän otti koville ihan oikeasti.. Oli kuitenkin jotenkin sellanen epätodellinen olo, että ei, en mä sinne Suomeen takasin mee. Noh, mitenkäs kävikään.. Kuitenkin voisin kertoa ihan jokaisen yksityiskohdan mutta siihen menisi yksinkertaisesti ikuisuus!
Kun oltiin oltu Torreviejassa se 8 päivää niin ajettiin takaisin samaa reittiä Madridiin. Ja sanon sen heti alkuun: MINÄ RAKASTUIN TOTAALISESTI. Siis siihen paikkaan, en kehenkään henkilöön. :D Myönnän, siellä oli ihan järjettömän kuuma päiväsaikaan ja joku saattaa inhota paikkoja joissa on ihmisiä miljoonittain, mutta minä, I left my heart in Madrid! En voi sanoinkuvailla miten ihanaa siellä oli, ja miten paljon olisin tahtonut sinne jäädä. Käytiin mm. Pradon museossa ja kaiken kohokohtakin nähtiin eli Estadio Santiago Bernabeu. :P Sekin tunne kun astui sinne katsomoon ja näki sen koko kentän.. Ehkä yksi mieleenpainuvimmista hetkistä mun elämässä tähän asti. Olisin voinut viettää siellä sen päälle 5 tuntia, ja koko paikan koluamiseen tarvittaisiinkin ihan rutkasti aikaa, mutta meidän aika oli rajattu sillä kaverini isä joutui odottamaan ulkopuolella. Mutta olen silti onnellinen että näin koko stadionin, istuin ihanan pehmeillä vaihtopenkeillä, koskin pelikentän nurmea, näin pukuhuoneet ja suihkut sekä haastatteluhuoneen! Meinaan menen sinne kyllä vielä heti seuraavan kerran kun tuonne pääkaupunkiin suuntaan. ;)
Ainiin ajoin metrolla ekaa kertaa elämässäni ja maistoin myös ylikallista paellaa. Shoppailin myös vähän lisää, mutta hei oli aivan pakko kun farkut maksoi sen 5e. Löysin itseasiassa vain syksyvaatteita sieltä, joten hyvä vaan. Viimeisenä iltana myöskin seikkailtiin suuressa keskustassa ja käytiin syömässä kunnon kebabbia! Ja söin myös maailman parhaimman makuisen jäätelön, slurps. Me tutustuttiin muuten yhteen tosi mukavaan puolalaiseen mieheen joka teki remonttia meidän hotellin viereisessä asunnossa! Se kertoi asneensa Espanjassa kolme vuotta ja puhui jo täydellisesti, en kateellinen.. Sönkkäsin senkin kanssa ihmeen kyvin kylläkin. Ja perille meni.. juu ainakin melkein.
Lähteminen oli ihan kamalan vaikeeta, ja kun pakkasin en tahtonut ajatella että sitä oltiin jo lähdössä, ja illalla 11 aikaan napottaisin taas kotona. Niin siis missä kotona? Ehei, mun koti jäi Espanjaan tälläkertaa ihan for real ja voin kertoa että ikävä on. Ja se tunne kun katoin Suomen yllä maisemia.. Tuntui et olisin voinu oksentaa! Ei ikinä, siis oikeesti ikinä oo ollu tollasta tunnetta ja en tiiä miks mä reagoin tolleen. No onneks ei oo enää niin hirveen paha olo, vaikka joka päivä tuota reissua miettiikin.
En voi muuta todeta ku että oli yks parhaista asioista mun tähänastisessa elämässä! Vaikka johtuukin ehkä siitä, et en pääse ulkomaille niin usein, mutta osaanpahan sitten kerrankin nauttia. Ja niin nautinkin. Nyt vaan haaveilen siitä, kun saan seuraavan kerran mennä taas kotiin, ja toivottavasti se on pian.
(Tiiän että mulla ois vaikka vielä mitä kerrottavana, mut taidan kertoilla sit eri postauksissa kun tulee mieleen. :) Ja kuvia en jaksa tähän rueta änkäämään, joten nekin tulee sitten omassa osiossaan!)
