torrevieja:(

mulla-tuli-itku

el día mas pesado

Tuli taas oltua koulussa se yheksän tuntia ja sen sanon, että alkaa pikkasen tuntua. Huomenna olis viimenen päivä, ja vielä yks enkun verbikoe, minkä kylläkin tulen kusemaan aika pahasti! En ole lukenut ehkä kuin kerran ja sattuipa juuri kaikkein vaikeimmat juuri nyt vikaksi. -.- Kerkesin koulun jälkeen käydä vain vaihtamassa vaatteet ja hotkaisemassa jotain ruokaa, kunnes piti jo juosta sinne kampaajalle. Ja no, ihan kivat näistä tuli .. kai. :D En vain ole tottunut, ja jossain valossa näyttää hiukan harmahtavilta, mutta on nämä paremmat kuin entiset.
ps. Meinasin myös kuolla kun hyppäsin kaverini ritikalta pois, ja takkini alaosassa oleva naru jäi pyörään kiinni. Eihän minua hävettäny juosta siellä perässä ainakin pari metriä ja huutaa kuin syötävä, ihmiset ei ainakaan kattonut. Hupsis

Ja ohoh, olen saanut uuden lukijan. Mitää ihmettä, katoin kyllä tätä ilmestystä suu auki!

empieza el invierno

Tervetuloa talvi

Täällä satoi äsken lunta ja mua rupes ahdistamaan ihan kamalasti. Tajusin että se kesä, mikä oli maailman paras, ei tule koskaan enää takasin. Kauheeta angstausta, mutta nyt tuli semmonen olo että haluaisin vaan nukkua talven yli, viettää välissä kylläkin joulun, mutta herätä sitten kesäloman ensimmäisenä päivänä. Tajusin myös pari päivää sitten, että videot mitkä otin Espanjassa, on jotenkin mystisesti hävinnyt mun muistitikulta ihan itsestään! Plus katoin tänään MM-kisojen pelin Espanja vs. Portugali, ja huomasin myös että joku on poistanut kaikkien pelien jomman kumman toisen puoliajan .. Eli veikkaanpa että finaalikin on puoliks veke. Nyt vaan pitäs toivoo, että jompi kumpi mun espanjalaisista kavereista löytäis sieltä sen DVD:nä ja voisi lähettää sen mulle. :(

2kk

He estado en Finlandia solo dos meses y ya no quiero estar aquí. Estoy muriendo. :(

(En jaksanut rueta muokkaamaan tuota edellistä postausta)

qué sorpresa!

Sain päivän yllätyksen kun luin seuraamaani blogia El destino lejano, ja tyyliin hyppäsin taaksepäin, kun näin että hän oli valinnut minut yhdeksi "kauneimmista" bloggaajista. Mitä? Hahah, olen siksi aika ihmeissäni koska olen niiiiiin tuntematon ja minulla on tosiaankin vain 2 lukijaa, mutta sen voin sanoa että piristi kyllä päivääni suunnattomasti! Kiitos siis paljon, olen erittäin otettu. :)

Tehtävänanto siis oli, että pitää kertoa itsestään viisi asiaa ja nimetä sitten omat voittajavalintansa. Ainakin näin käsitin.

1. Asun todellakin käpykylässä, mutta en viitsi paljastaa paikan nimeä. Mutta sen voin kertoa, että tätä paikkaa en suosittele kenellekään! Ehkä joku tykkäisi, mutta 23 000 ihmisen "kaupunki" ei ole ihan minun makuuni, ja kun on viettänyt koko elämänsä samoilla kulmilla, tahtoo jo nähdä vähän muutakin maailmaa. No eihän tämä nyt ihan kaikista pienin paikka ole, mutta tarpeeksi paljon samoja naamoja sekä sisäänpäinkääntynyttä ilmapiriiä mulle. Hyh.

2. Mulla on vähän liiankin selviä tulevaisuuden suunnitelmia, ja se oikeasti pelottaa minua joskus. :D Juuri nyt siis on tähtäimessä:
Ensi kesän säästän, että pääsisin viettämään lukion toisen vuoden Aurinkorannikon Suomalaisessa Lukiossa. Ja tuota ennenhän minun pitäisi kirjoittaa espanja, ja tiedän joo, kuulostaa melkoisen typerältä. Saan vaan siihen mennessä käytyä kaikki espanjan kurssit, ja juttelin jo opettajani kanssa että voisin silloin toisaalta jo kirjoittaakin. Mutta mikä estää minua uusimasta seuraavana syksynä, jos vaikka feilaankin pahasti? Saanpahan ainakin sitten opittua kieltä ihan siellä itse maassakin.
Niin ja tuona samaisena kesänä, siis ennen kuin aloittaisin lukion viimeisen, meinasin että jään Espanjaan sen viimeisen jakson jälkeen viettämään ansaittua kesälomaa. Ja tuolloin täyttäisin jo 18, joten mammalla ei olisi paljon sanottavaa asiaan. ;) No joo ehkä ihan pikkuisen kuitenkin.. Mutta tämän tytön on pakko päästä, koska kesä 2012 tarkoittaa jalkapallon EM-kisoja!
Sitten palaisin tyytyväisenä tai vähemmän tyytyväisenä tänne rakkaaseen kotikaupunkiini viettämään vielä yhden ikimuistoisen vuoden, jonka jälkeen toivontoivontoivon että voisin muuttaa arvaattekin sanomatta minne. Menisin yliopistoon sinä vuonna, taikka sitten sitä seuraavana, joko Madridiin tai muualle. Madrid olisi varmaan kyllä ihan liian iso mulle tän paikan jälkeen, ja myöskin kuuma. Tulisin olemaan totaalinen "tomatoe power girl" niin kuin eräs espanjalainen kaverini jaksaa minua kutsua ... Jos löytäisin jonkun vähän pienemmän paikan, läheltä rannikkoa niin olisi ihan perfecto. Itseasiassa Salamanca kuulostaisi houkuttelevalta, mutta se on kyllä kaukana rannikolta, joten todavía no sé.

3. Olen ihan todella ujo ja se on piirre mitä joskus inhoan eniten itsessäni. Esimerkiksi koulussani on tälläkin hetkellä kiinostavia tyyppejä, joihin haluaisin tutustua, mutta en vain kehtaa mennä juttelemaan vaikka oltaisiinkin samoilla tunneilla. Voi kunpa se olisikin Suomessa niin helppoa! Tuntuu että sosiaaliset ja äänekkäät ihmiset saavat roppakaupalla uusia kavereita, mutta minä aina jään nuolemaan näppejäni kun en osaa avata suutani! Pitäisi joskus vaan ottaa itseään niskasta kiinni ja olla vain ihan eri ihminen. Jotkut saattavat luulla, että olen tuppisuu, tylsä tai muutenvain etäinen, vaikka todellisuudessa olen oikeasti hirveän sosiaalinen kunhan vain tunnen ihmiset. Riippuu tietysti seurasta, joidenkin kanssa olen paljonkin vapautuneempi. Kuitenkin, tahtoisin olla mahdollisimman paljon kaikkien kaveri, mutta ujouteni estää suurimmaksi osaksi aikeeni.

4. Rakastan kieliä. Nyt siis opiskelen vain englantia, ruotsia ja espanjaa. Yläasteella luin myös ranskaa, mutta nyt lukiossa sattuivat kurssit päällekkäin espanjan kanssa joten se oli mahdotonta. Tuo harmittaa minua hirveästi, sillä tahtoisin joskus tulkiksi/kääntäjäksi tms. ja ranskasta on paljon hyötyä! Luulen, että minun täytyy mennä lukemaan kansalaisopistoon, koska jos aloittaisin ranskan uudelleen ensi vuonna, en luultavasti muistaisi enää mitään. Aijon aloittaa italiankin tänä- tai ensivuonna, en tiedä vielä. Minun täytyy suorittaa kyseiset kurssit netissä, joten epäröin vielä vähän.. Ainiin, tahtoisin muuten lukea vielä myös saksaa, portugalia sekä kreikkaa, mutta kaikki tuo olisi ihan mahdotonta.

5. Mieleni muuttuu liiankin usein. Esimerkiksi juuri tulevaisuudensuunnitelmani ovat muuttuneet aika tiuhaan: ensin olin menossa kielimatkalle, sitten kuitenkin sinne aurinkorannikolle, sitten vaan vaihtariksi, sitten taas aurinkorannikolle, sitten taas jotain muuta ja blablabla! Joskus tekisi mieli heittää tavaroita seinään kun en osaa päättää ja pysyä aikeissani(kuulostanpa pelottavalta). Myöskin harrastuksieni suhteen en osaa päättää, kuten voi arvata harrastin jalkapalloa 9 vuotta. Ja lopetinkin siinä välissä aika monesti, mutta aloitin aina uudelleen. Miksikö? No en tiedä. Jalkapallo on intohimoni, mutta syitä miksi olen lopettanut olivat mm. ajanpuute, liian vakava meno, joukkuehenki ... Meidän joukkue kyllä menestyi, ja se menestyy edelleen, mutta jotenkin tunsin aina etten kuulu sinne. No, nyt harkitsen taas aloittavani, mutta tälläkertaa ihan tosissaan ja pysyvästi, sillä taitoni eivät ole vielä kuitenkaan ihan hävinneet ja sitä vähiten haluan. Tiedä sitten, mieli kun muuttuu joka viides minuutti!

Joo tosiaan saattoi kyllä tulla tekstiä niin aiheen viereestä kun vaan voi, mutta no can do. En tiedä pitikö laittaa bloggaajat vai blogit, mutta kuitenkin itse nyt laitan seuraavat blogit:
Mi año en Argentina
Mexico
Sorsa en Argentina
One Year In Italy
Iina en México
silly penguin blog
ja tottakai El destino lejano !

ya sabía que aquel dia era el final

Tasan kuukausi sitten olin menossa kotiin. Parin tunnin päästä astuin koneesta ulos ja tunsin sen lämpimän ilman syleilyn. Imin mieleeni maisemia ja tapahtumia, joita tiesin tulevani kaipaamaan ja vietin samalla parhaat päivät koko elämässäni.

Nyt istun kotona hyppytunnilla ja kuuntelen itku kurkussa espanjalaista musiikkia. Ja kun katson ulos ikkunasta nään ruman lehdettömän puun, kaatosadetta ja harmaat maisemat. Pitkän matikan kirjat odottavat vieressä avautumistaan, samalla mietin kuumeisesti miten pääsisin ekan kurssin läpi. Tänään ei ole edes espanjaa, joka pelastaisi koko päivän. Luvassa kuitenkin ruotsia ja sen jälkeen maailman tylsimmät ja hitaimmin kuluvat 70 minuuttia ikinä. Kello 15:03 luultavasti raahaudun takaisin kotiin sateen piiskaamana ja heitän laukun huoneeni nurkkaan, jonka jälkeen lysähdän sängylleni miettimään päivän tapahtumia. Tapahtuiko mitään? Ei, kuten ei koskaan muulloinkaan.

Miksi juuri minun pitää haaskata parhaimmat vuoteni täällä?

España, te echo de menos!

Takasin Suomessa ja iteasiassa oon siis ollu jo aika pitkäänki, yli viikon siis. Voin kertoa ettei oo ollu todellakaa ikinä näin kamalaa tulla takasin. HYI. Voisin angstata vaikka kuinka pitkään, mutta en viiti täyttää tätä blogia sillä.

Kirjotin ekasta päivästä lähtien matkapäiväkirjaa, mutta valitettavasti en voi aukasta sitä tai rupeen yksinkertasesti itkemään. En halua nyt pillittää joten yritän muistella suurinpiirtein mitä tehtiin. :)
Ekaks lennettiin siis Madridiin, ja voi sitä tunnetta kun hokastiin että La Roja tuli samalle kentälle Etelä-Afrikasta! Tuntu vähän epätodelliselta. No Madridissa ei sen enempää hengailtu kuhan saatiin vuokra-auto metästettyä sieltä muutaman muun seasta. :D Siitä sitten ajeltiin se n. 3 tuntia rannikolle Torreviejaan ja muistan kun ei voitu edes sitä iltaa odottaa, vaan piti kiitää heti läheiseen ostoskeskukseen! No kuten arvattiin jo, siellähän oli ihan sikana kaikkea. Siis mua rupes oikeesti ahdistamaan niin paljo etten voinu ostaa mitään. Joka puolella komeili kyltit "rebajas" eli alennusmyynnit, ja ne olikin sen 50-70%. Huhhuh. No myönnän että törsäsin seuraavina päivinä ihan liikaa näin kun jälkeenpäin ajattelee. Kolme päivää ja hupsis, eikun soittoa kotiin. Pikkasen muuten jännitti kun rahannosto ei jostain syystä onnistunut, niin minun piti maksaa kortilla! Olin ihan paniikissa aina ja mietin jonossa, etten ostaisikaan mitään vaan liukenisin paikalta.. Varsinkin kun kassalla oli übersöpöhotkomeatumma mies. :D Mutta kyllä se sit ilman suurempia ongelmia sujuikin loppujenlopuksi.

Jotenkin tää mun blogin aihe aina karkaa kummasti tuonne jalkapalloon, mutta en voi vaan mitään että oon ihan hulluna siihen! Niin kun varmaan voikin arvata, aijon seuraavaksi kertoa futis-sessioistamme tuolla paratiisissa. Ekat päivät suoraansanottuna sinnittelin, enkä tyyliin koskenut minkäänlaisiin palloihin. Mutta yksi päivä en sitten vaan enää voinut, vaan "pakotin" kaverini pelaamaan jonnekin minun kanssa. No siitä se innostus lähtikin ja muistoksi nuista päivistä minulle tuli kumpaankin jalkaan viisi rakkoa. :) I wish people didn't watch my feet.. Siis ihmisethän olivat ihan äimänä kun ne näkivät tyttöjen pelaavan. Olin kuulema Sergio Ramos, joo kiitos mutta ei ihan näillä taidoilla kuitenkaan! Yksi huono puoli siellä oli se, että kunnon kenttiä ei ollut oikeasti missään. Tai no tietysti nämä, missä joukkueet pelaavat, mutta lapsille tai tavallisille harrastajille ei! Löydettiin monen päivän etsinnän jälkeen yksi kenttä, mikä kylläkin oli aidattu melko korkein seinin ja sisääntuloaukkoakaan ei löydetty. :D No saatiin me ihan hyvät pelit aikaiseksi mm. autokorjaamon edessä olevalla asvaltilla ja jossain betonipuistossa, hah. Ja käytiin kattomassa yksi paikallinen matsi, missä vastakkain pelas FC Torrevieja ja sit joku Orihuela. Tunnelma oli niiiiin mahtava! Ja ne pelaajat.. kaikki mulle kiitos.

Joka aamu herättiin aikaisin rannalle ja ai että, se meri. Jotain niin ihanaa ja yksi asia mitä mulla on niiiin kamala ikävä. :( Oli niin ihanaa tuntea ne aallot koko päivän selässä. Ja se tunne kun astuit tulikuumaan autoon ja olit yltäpäältä hiessä ja hiekassa, odotit vain että pääset lämpille ja saat kylmän vesipullon käteesi. Sitäkin on ikävä vaikka tuolloin ei kyllä paljon ihastuttanut. :')

Ihmiset oli ihan älyttömän ystävällisiä, autot pysähteli aina, siis oikeasti melkeinpä aina ja päästi kävelemään tien yli. Sai taas nähdä miten suomalaiset ja espanjalaiset eroavat tuossakin asiassa! En ole onneksi vielä jäänyt täällä auton alle, vaikka veikkasinkin kun palattiin. Me myös tutustuttiin ehkä maailman ihanimpiin espanjalaisiin: kahteen tyttöön, toisen poikaystävään ja niiden pikkuveljeen. Heidän englantinsa nyt ei ollut mikään paras, mikä olikin odotettavissa, mutta tiedättekö, minä puhuin aika paljon espanjaa! Siis ihan yleensäkin ihmisten kanssa, kun tilasin jotain tms. Se oli vaan ihan sika ärsyttävää, kun älysin mitä joku/jotkut sanoivat, mutta en löytänyt oikeita sanoja vastaamiseen! No kyllä se asia aina suunilleen perille meni. ;) Harmittaa vaan kun tosiaan tutustuttiin niihin ihaniin españoliin viimeisenä iltana, ja kun he pyysivät meitä seuraavaksi päiväksi puistoon heidän kanssaan, piti vain todeta että me ei olla enää täällä sillon. Ja sehän otti koville ihan oikeasti.. Oli kuitenkin jotenkin sellanen epätodellinen olo, että ei, en mä sinne Suomeen takasin mee. Noh, mitenkäs kävikään.. Kuitenkin voisin kertoa ihan jokaisen yksityiskohdan mutta siihen menisi yksinkertaisesti ikuisuus!

Kun oltiin oltu Torreviejassa se 8 päivää niin ajettiin takaisin samaa reittiä Madridiin. Ja sanon sen heti alkuun: MINÄ RAKASTUIN TOTAALISESTI. Siis siihen paikkaan, en kehenkään henkilöön. :D Myönnän, siellä oli ihan järjettömän kuuma päiväsaikaan ja joku saattaa inhota paikkoja joissa on ihmisiä miljoonittain, mutta minä, I left my heart in Madrid! En voi sanoinkuvailla miten ihanaa siellä oli, ja miten paljon olisin tahtonut sinne jäädä. Käytiin mm. Pradon museossa ja kaiken kohokohtakin nähtiin eli Estadio Santiago Bernabeu. :P Sekin tunne kun astui sinne katsomoon ja näki sen koko kentän.. Ehkä yksi mieleenpainuvimmista hetkistä mun elämässä tähän asti. Olisin voinut viettää siellä sen päälle 5 tuntia, ja koko paikan koluamiseen tarvittaisiinkin ihan rutkasti aikaa, mutta meidän aika oli rajattu sillä kaverini isä joutui odottamaan ulkopuolella. Mutta olen silti onnellinen että näin koko stadionin, istuin ihanan pehmeillä vaihtopenkeillä, koskin pelikentän nurmea, näin pukuhuoneet ja suihkut sekä haastatteluhuoneen! Meinaan menen sinne kyllä vielä heti seuraavan kerran kun tuonne pääkaupunkiin suuntaan. ;)

Ainiin ajoin metrolla ekaa kertaa elämässäni ja maistoin myös ylikallista paellaa. Shoppailin myös vähän lisää, mutta hei oli aivan pakko kun farkut maksoi sen 5e. Löysin itseasiassa vain syksyvaatteita sieltä, joten hyvä vaan. Viimeisenä iltana myöskin seikkailtiin suuressa keskustassa ja käytiin syömässä kunnon kebabbia! Ja söin myös maailman parhaimman makuisen jäätelön, slurps. Me tutustuttiin muuten yhteen tosi mukavaan puolalaiseen mieheen joka teki remonttia meidän hotellin viereisessä asunnossa! Se kertoi asneensa Espanjassa kolme vuotta ja puhui jo täydellisesti, en kateellinen.. Sönkkäsin senkin kanssa ihmeen kyvin kylläkin. Ja perille meni.. juu ainakin melkein.
Lähteminen oli ihan kamalan vaikeeta, ja kun pakkasin en tahtonut ajatella että sitä oltiin jo lähdössä, ja illalla 11 aikaan napottaisin taas kotona. Niin siis missä kotona? Ehei, mun koti jäi Espanjaan tälläkertaa ihan for real ja voin kertoa että ikävä on. Ja se tunne kun katoin Suomen yllä maisemia.. Tuntui et olisin voinu oksentaa! Ei ikinä, siis oikeesti ikinä oo ollu tollasta tunnetta ja en tiiä miks mä reagoin tolleen. No onneks ei oo enää niin hirveen paha olo, vaikka joka päivä tuota reissua miettiikin.

En voi muuta todeta ku että oli yks parhaista asioista mun tähänastisessa elämässä! Vaikka johtuukin ehkä siitä, et en pääse ulkomaille niin usein, mutta osaanpahan sitten kerrankin nauttia. Ja niin nautinkin. Nyt vaan haaveilen siitä, kun saan seuraavan kerran mennä taas kotiin, ja toivottavasti se on pian.

(Tiiän että mulla ois vaikka vielä mitä kerrottavana, mut taidan kertoilla sit eri postauksissa kun tulee mieleen. :) Ja kuvia en jaksa tähän rueta änkäämään, joten nekin tulee sitten omassa osiossaan!)

hoy

Heräsin kolmelta ja yritin saaha jtn alas, mutta teki aika vaikeeta. Istun tässä nyt sitte ku tossa puol viis lähetään ajamaan kohti Kuopion lentokenttää.
Vähän yli yks ollaan Madridissa. Onko tää totta? Toivottavasti.

Joten adíos y hasta luego Suomi!

no puedo creer

Huomenna Espanjaan.

Mitä? Voisko joku yksinkertasesti selventää ton asian, mä en nimittäin itse sitä vielä pysty uskomaan. Oon ihan paniikissa täällä noitten kamppeitten kanssa, mitä tuntuu olevan ihan liikaa. Vaikka en edes ole ottanut vaatteitakaan melkein yhtään, silti tuo laukku on jo TODELLA täysi! Täytyy kai sitten ostaa joku uusi laukku sieltä sitten, tuskin nimittäin hirveästi maksaa. Olen nimittäin 99,9% varma että tulomatkalla kamani eivät mahdu tuohon.. :'D Mutta aina tämä sama ahdistus "Onko kaikki varmasti mukana? Puuttuuko sittenkin jotain? Tarvitsenkohan tätä sittenkään.. No kyllä minä ehkä kuitenkin.." ÄÄÄÄÄÄÄ!
Tämä on nyt joku ihme postaus kun vihdoin voin sanoa että lähtö on huomenna. Taidan olla kaiken lisäksi hiukan väsynyt, minua jännittää ihan tajuttomasti ja en voi edes kuvailla miten innoissani olen. Jospa tänään vielä saisin jonkunlaisen järkevämmän postauksen aikaiseksi, kunhan päiväkin valkenee!

matkaa odotellessa

Enpä ole taas aikoihin kirjoittanut mitään! Ei ole itseasiassa ollutkaan mitään asiaa, päivät ovat olleet suht. normaaleja eikä mitään erikoisempaa ole tapahtunut. Olen vietellyt kesäloman viimeisiä päiviä, tai no viimeisiä ja viimeisiä, kuitenkin viimeisiä täällä Suomessa. En voi uskoa, että enää muutama yö, ja sitten lähtee lento kohti Espanjaa. Olen varmaan vähän outo, mutta tämä kaikki tuntuu jotenkin tooooosi oudolle.. Ihan kuin en olisi oikeasti lähdössä yhtään minnekään! Pikkuhiljaa alkaa myös iskeä paniikki, koska en ole pakannut melkein ollenkaan.
Ja onneksi tuli nämä ihanat helteet takaisin, saan totutella etten sitten ihan kupsahda siellä etelässä. Kuulemma täällä on tänään jopa lämpimämpää kuin Malagassa? No onkohan kuitenkaan.. :D Huomasin myös tässä pari päivää sitten että minulla on aurinkoihottumaa! Eikä. Onneksi se ei ainakaan vielä näytä hirveän pahalta, jospa en olisi ihan punaisten näppylöiden peittämä Espanjassa. :S
Olen muuten innostunut vesijuoksusta, se on sika kivaa! Ollaan kaverin kanssa käyty nyt viikon aikana ainakin kolmesti, ja se on lisäks tosi tehokasta vaikkei siltä välttämättä tunnukkaan. Nyt olen yrittänyt liikkua vähäsen enemmän ennen tota reissua, niin vois ottaa siellä sitten vähän rennommin ja mussutella kaikkea ihanaa kunnolla. :)

campeones del mundo

On ainakin täällä meillä, ja istun just tuulettimen vieressä pimennysverho alhaalla, sillä muuten mun huone olisi kuin sauna. Heräsin tänään jo yhdeksältä, kun päätettiin kaverini kanssa lähteä tasan kymmeneltä juoksulenkille.. Voin kertoa että hankalaa se oli. En ole kertaakaan herännyt noin aikaisin koko kesäloman aikana. Ja voi kunhan sinne juoksemaan päästiin, tuntui ettei happea saanut. Oltiin varmaan oikein kaunis näky kun hikisinä pistettiin pitkin rantapolkua ihmisten loikoillessa ja uidessa. :D Ei tehnyt mieli pulahtaa uimaan, ei.. Loppujen lopuksi me kuitenkin pinnisteltiin se 3 tai 4 kilometriä kunnes hengitys ei enää yksinkertaisesti kulkenut. Mutta tyytyväinen ainakin olen, sillä jäätelöitä on tullut vetäistyä väh. kolme päivässä, koska toinen kaverini on töissä jäätelökioskilla. Huomasi kyllä etten ole liikkunut ainakaan viikkoon näitten helteitten takia!
Ja nyt lupaan että tämä on ainakin melkein viimeinen kerta kun ihkutan nuita MM-kisoja, mutta.. NIINHÄN SE ESPANJA SITTEN VEI MAAILMANMESTARUUDEN ! Wohoooo. ;) En vieläkään ole sisäistänyt asiaa. Finaali oli ihan sika jännittävä ja pariin otteeseen jo luulin, kun hollantilaiset pääsivät yksin pallon kanssa läpi, että Espanjan kultahaaveet kaatuisivat. Mutta onneksi pyhä Iker on olemassa, yksinkertaisesti paras maalivahti. :) Ja maailman parhaalle joukkueelle se voitto kyllä menikin, tasaisesta pelistä huolimatta La furia roja oli kuitenkin taitavampi. Yksinkertaisesti siinä joukkueessa ei ole yhtään huonoa pelaajaa! Onneksi tämä kamala ahdistus, kun en päässyt paikalle vastaanottamaan pelaajia, on jo hieman tasoittunut. Kuitenkin aina kun kuulen jonkun laulun, joka muistuttaa turnauksesta, alan melkein itkeä! Olenko hullu vai hullu? Ehkä vähän. No jospa saisin vanhemmat suostuteltua ja hankittaisiin se Canal+ niin pääsisi sitten katsomaan La ligaa sun muita. ;)

Pfff nyt lopetan tämän turhanpäiväisen lätinän ja lähden a la playa, kesän parhaita päiviä ei saa missata. :)

Ps. Ramos uhkasi aikaisemmin leikata hiuksensa jos he voittavat ... Olen harkinnut jo kerätä jonkun adressin, ettei se tee niin!

so wave your flag!

Voin kertoa että rakastan Carles Puyolia, sen verran hieno maali mieheltä! Terrieri kuten juontaja tapaa sanoa. :D Kyllä Saksa vikisi, ei voi muuta sanoa. Espanja oli huomattavasti parempi, joten voitto menikin oikeeseen osotteeseen. Nyt kun olisi siellä paikan päällä tai jo Espanjassa niin PERFECTO! Kuitenkin sunnuntaina sit kunnon kannustus täysillä päälle kun La furia roja kamppailee historian ensimmäisestä MM-voitostaan!

ps. Enää kaksi peliä jäljellä, ihan sika haikee olo jo nyt. :( Oon vissiin tosi hullu, mut tää on ollu koko kesän kohokohta! No kahen vuoden päästä sit kohti Puolaa EM-kisoihin toivottavasti ..

la isla bonita

" I want to be where the sun warms the sky
When it's time for siesta you can watch them go by
Beautiful faces, no cares in this world
Where a girl loves a boy
And a boy loves a girl "

Tuo Madonnan laulu on iskenyt minuun viime päivinä! Sehän on ikivanha. Olen kuullut sen tuhat kertaa ja muistan sen lapsuudestani elävästi. Kuitenkin kun vasta vähän aikaa sitten kiinnitin huomiota mistä siinä lauletaan, niin enköhän ole kuunnellut sitä melkein taukoamatta. Se on oikeasti hyvä kappale, nyt kun tarkemmin ajattelee! Ennen en olisi todellakaan voinut kuvitellakaan kuuntelevani sitä. :D

Aaa että tänään on ihana ilma, oikeastaan täydellinen jos olisi vähän lämpimämpi, ja jos olisin jossain muualla kuin täällä rakastamassani kotikaupungissani. Vai onko tämä edes kaupunki? Kylä pikemminkin. -.- Ehkä jotkut tykkäävät asua täällä, mutta minä, minä inhoan ja ahdistun täällä olemisesta. Kaipaan niin paljon ihmisvilinää, puheensorinaa ja muuta sellaista, mutta tämä paikka on ihan jotain muuta! Istuttiin tänään torilla kaverin kanssa ja syötiin pehmiksiä, ja kaverini tokaisi: "Oikeestaan aika noloa sanoo tämä, mutta nyt täällä on ihmisiä." Että me naurettiin, sillä nähtiin ehkä yhteensä 20 tyyppiä meidän lisäksi.. Tällaista tämä suurkaupungin elämä on! Varmaan jotkut, jotka asuvat suuremmissa paikoissa pitävät rauhallisemmasta menosta, mutta kun on kärvistellyt viimeiset 16 vuotta paikassa jossa ei tapahtu yksinkertaisesti mitään, alkaa jo ymmärtää miksi haluaa pois. Mutta miksi minulla, miksi juuri minulla ei ole mahdollisuutta lähteä?! Vaivaisten 80 kilometrin päässä olisi elämä. :( ääääää. Voisinpa vain nukkua nuo kolme vuotta ja herätä onnellisena lukion käyneenä ja lähteä viettämään välivuotta kaukana täältä.
Here we come maailma! Sitten jonkun tovin kuluttua.

52

Päivää! Muistan kun katsoin laskuria joskus kun niitä oli jäljellä noin 69. Miten aika voi mennä noin nopeasti? Vaikka onhan tässä vielä odoteltavaa ja paljon.

Huhhuh, kesäloma on alkanut ihan mukavasti. Paitsi että näiden ihanien kelien takia tulin sitten tietysti kipeeksi! Jo pari päivää on ääni ollut ihan totaalisesti paineessa. Nauroin itselleni ihan liikaa eilen kun yritin puhua. :D Kuulostin joltain heliumhiireltä! Asiaa ei auttanut paljon se, että kaverini soitti ja kertoi jostain hullusta mummosta, joka oli paiskannut hänen jakamansa mainokset ja lehdet suoraan kaverini päälle! Nauroin niin paljon että ääneni katosi uudelleen, enkä yksinkertaisesti voinut enää vastata mitään. Mutta tosiaan eilen näytti olevan vanhuksilla pinna kireällä.. Minulla ja kaverillani on siis sama työ, kumpikin jaetaan lehtiä. Eilen oli jakopäivä ja itsekin menin sitten soittelemaan summeria yhden kerrostalon oven eteen. No, pääsin sisään ja kerkesin jo kiivetä kolmanteen kerrokseen kun kuulin että joku alkoi huudella alhaalla. En tietenkään voinut huikata takaisin olevani mainostenjakaja, sillä ääntä ei lähtenyt sitten ollenkaan! Kun pääsin alas näytin vihaiselle mummelille mainoksia, kunnes tämä alkoi karjua minulle, eikä näyttänyt selvää suomen kieltä ymmärtävän. Olin ihan äimänä kun tämä saarnasi nokkani edessä, kun yritin kertoa etten ole mikään sarjamurhaaja joka yrittää tunkeutua hänen asuntoonsa.. :'D No lähdin sitten lätkimään, kun ei se tajunnut vaikka kuinka nätisti yritin selittää. Nyt oikeasti pelottaa mitä seuraavalla kerralla tapahtuu!

Ja nyt mummoista ihan toiseen aiheeseen. Viime lauantaina katseltiin netistä kaverini kanssa hotelliamme Madridissa, jonka hänen vanhempansa olivat varanneet. Se on melko keskustassa, vain pienen kävelymatkan päässä Retiron puistosta, Plaza Mayorista jne. :) En voi kertakaikkiaan odottaa! Luultavasti tuhlaan jo puolet rahoistani Madridin kaupoissa.. Voi kunpa voisin vähän hillitä itseäni, sillä tiedän että Torreviejassa meitä odottaa kuitenkin monta monituista kauppaa. Pfff tulen kyllä matti kukkarossa takaisin. :D
Myös yksi asia minua huolestuttaa: se että otan ihan liikaa kuvia ja muistikorttini menee täyteen. No siis tuohan tulee varmasti tapahtumaan, mutta pelkään etten voi liittää niitä koneella esim. muistitikulleni ja sitten joudun poistamaan niitä paljon. :( Koska meinasin, että olen ihan kunnon turre ja napsin joka kulmalla kuvia, kerran kun sinne taas pääsee! Se uusi kamera olisi ihan hyvä hankinta ennen sinne lähtöä, nykyinen onkin jo sen kolme vuotta vanha. :D Antiikkia!

enää 2 päivää!

Siis tosiaan siihen kun loma alkaa ja saan vihdoin peruskoulun päättötodistuksen käteeni(ainakin toivottavasti). Huomenna on potkiaiset ja aijon pukeutua vanginvartijaksi! Kaverini on mun vanki. =D Äiti löysi mulle vielä käsiraudatkin, mut pamppua en saanut:( Noo pikkuvikoja kylläkin. En tiedä mistä vetäsen vesi-ilmapalloja tähän hätään, olen ihan myöhässä vaihteeksi tämänkin asian kanssa. Tänään on liian kiire päivä, en kerkeä edes yhtä varaamani unelmapaitaa hakemaan. ): Vesipyssyäkään ei ole! Pitää varmaan täyttää normi ilmapalloja vedellä jos niitäkään on.

Lähdin tänään koulusta jo ennen 1, en kyllä ollut kemian tunnilla viime viikollakaan mutta ei siellä tehdä enää mitään! Turhaa istumista ja jotain 80-luvulla tehtyä videon tuijottelua vaan. Mielummin otin vähän omaa vapaata ja lähden jakamaan tämän päivän lehdet ja mainokset vähän aikaisemmin. Ja tänään niitä on tuhottoman paljon. Ääääää en jaksa. :( No pitää ajatella, joka kerta kun vituttaa, Madridin ihanaa ihmisvilinää, Torreviejan valkoisia hiekkarantoja, korvia hellivää espanjan kieltä ja niitä ihmisiä siellä.
Enää 59 päivää.