Sain päivän yllätyksen kun luin seuraamaani blogia El destino lejano, ja tyyliin hyppäsin taaksepäin, kun näin että hän oli valinnut minut yhdeksi "kauneimmista" bloggaajista. Mitä? Hahah, olen siksi aika ihmeissäni koska olen niiiiiin tuntematon ja minulla on tosiaankin vain 2 lukijaa, mutta sen voin sanoa että piristi kyllä päivääni suunnattomasti! Kiitos siis paljon, olen erittäin otettu. :)
Tehtävänanto siis oli, että pitää kertoa itsestään viisi asiaa ja nimetä sitten omat voittajavalintansa. Ainakin näin käsitin.
1. Asun todellakin käpykylässä, mutta en viitsi paljastaa paikan nimeä. Mutta sen voin kertoa, että tätä paikkaa en suosittele kenellekään! Ehkä joku tykkäisi, mutta 23 000 ihmisen "kaupunki" ei ole ihan minun makuuni, ja kun on viettänyt koko elämänsä samoilla kulmilla, tahtoo jo nähdä vähän muutakin maailmaa. No eihän tämä nyt ihan kaikista pienin paikka ole, mutta tarpeeksi paljon samoja naamoja sekä sisäänpäinkääntynyttä ilmapiriiä mulle. Hyh.
2. Mulla on vähän liiankin selviä tulevaisuuden suunnitelmia, ja se oikeasti pelottaa minua joskus. :D Juuri nyt siis on tähtäimessä:
Ensi kesän säästän, että pääsisin viettämään lukion toisen vuoden Aurinkorannikon Suomalaisessa Lukiossa. Ja tuota ennenhän minun pitäisi kirjoittaa espanja, ja tiedän joo, kuulostaa melkoisen typerältä. Saan vaan siihen mennessä käytyä kaikki espanjan kurssit, ja juttelin jo opettajani kanssa että voisin silloin toisaalta jo kirjoittaakin. Mutta mikä estää minua uusimasta seuraavana syksynä, jos vaikka feilaankin pahasti? Saanpahan ainakin sitten opittua kieltä ihan siellä itse maassakin.
Niin ja tuona samaisena kesänä, siis ennen kuin aloittaisin lukion viimeisen, meinasin että jään Espanjaan sen viimeisen jakson jälkeen viettämään ansaittua kesälomaa. Ja tuolloin täyttäisin jo 18, joten mammalla ei olisi paljon sanottavaa asiaan. ;) No joo ehkä ihan pikkuisen kuitenkin.. Mutta tämän tytön on pakko päästä, koska kesä 2012 tarkoittaa jalkapallon EM-kisoja!
Sitten palaisin tyytyväisenä tai vähemmän tyytyväisenä tänne rakkaaseen kotikaupunkiini viettämään vielä yhden ikimuistoisen vuoden, jonka jälkeen toivontoivontoivon että voisin muuttaa arvaattekin sanomatta minne. Menisin yliopistoon sinä vuonna, taikka sitten sitä seuraavana, joko Madridiin tai muualle. Madrid olisi varmaan kyllä ihan liian iso mulle tän paikan jälkeen, ja myöskin kuuma. Tulisin olemaan totaalinen "tomatoe power girl" niin kuin eräs espanjalainen kaverini jaksaa minua kutsua ... Jos löytäisin jonkun vähän pienemmän paikan, läheltä rannikkoa niin olisi ihan perfecto. Itseasiassa Salamanca kuulostaisi houkuttelevalta, mutta se on kyllä kaukana rannikolta, joten todavía no sé.
3. Olen ihan todella ujo ja se on piirre mitä joskus inhoan eniten itsessäni. Esimerkiksi koulussani on tälläkin hetkellä kiinostavia tyyppejä, joihin haluaisin tutustua, mutta en vain kehtaa mennä juttelemaan vaikka oltaisiinkin samoilla tunneilla. Voi kunpa se olisikin Suomessa niin helppoa! Tuntuu että sosiaaliset ja äänekkäät ihmiset saavat roppakaupalla uusia kavereita, mutta minä aina jään nuolemaan näppejäni kun en osaa avata suutani! Pitäisi joskus vaan ottaa itseään niskasta kiinni ja olla vain ihan eri ihminen. Jotkut saattavat luulla, että olen tuppisuu, tylsä tai muutenvain etäinen, vaikka todellisuudessa olen oikeasti hirveän sosiaalinen kunhan vain tunnen ihmiset. Riippuu tietysti seurasta, joidenkin kanssa olen paljonkin vapautuneempi. Kuitenkin, tahtoisin olla mahdollisimman paljon kaikkien kaveri, mutta ujouteni estää suurimmaksi osaksi aikeeni.
4. Rakastan kieliä. Nyt siis opiskelen vain englantia, ruotsia ja espanjaa. Yläasteella luin myös ranskaa, mutta nyt lukiossa sattuivat kurssit päällekkäin espanjan kanssa joten se oli mahdotonta. Tuo harmittaa minua hirveästi, sillä tahtoisin joskus tulkiksi/kääntäjäksi tms. ja ranskasta on paljon hyötyä! Luulen, että minun täytyy mennä lukemaan kansalaisopistoon, koska jos aloittaisin ranskan uudelleen ensi vuonna, en luultavasti muistaisi enää mitään. Aijon aloittaa italiankin tänä- tai ensivuonna, en tiedä vielä. Minun täytyy suorittaa kyseiset kurssit netissä, joten epäröin vielä vähän.. Ainiin, tahtoisin muuten lukea vielä myös saksaa, portugalia sekä kreikkaa, mutta kaikki tuo olisi ihan mahdotonta.
5. Mieleni muuttuu liiankin usein. Esimerkiksi juuri tulevaisuudensuunnitelmani ovat muuttuneet aika tiuhaan: ensin olin menossa kielimatkalle, sitten kuitenkin sinne aurinkorannikolle, sitten vaan vaihtariksi, sitten taas aurinkorannikolle, sitten taas jotain muuta ja blablabla! Joskus tekisi mieli heittää tavaroita seinään kun en osaa päättää ja pysyä aikeissani(kuulostanpa pelottavalta). Myöskin harrastuksieni suhteen en osaa päättää, kuten voi arvata harrastin jalkapalloa 9 vuotta. Ja lopetinkin siinä välissä aika monesti, mutta aloitin aina uudelleen. Miksikö? No en tiedä. Jalkapallo on intohimoni, mutta syitä miksi olen lopettanut olivat mm. ajanpuute, liian vakava meno, joukkuehenki ... Meidän joukkue kyllä menestyi, ja se menestyy edelleen, mutta jotenkin tunsin aina etten kuulu sinne. No, nyt harkitsen taas aloittavani, mutta tälläkertaa ihan tosissaan ja pysyvästi, sillä taitoni eivät ole vielä kuitenkaan ihan hävinneet ja sitä vähiten haluan. Tiedä sitten, mieli kun muuttuu joka viides minuutti!
Joo tosiaan saattoi kyllä tulla tekstiä niin aiheen viereestä kun vaan voi, mutta no can do. En tiedä pitikö laittaa bloggaajat vai blogit, mutta kuitenkin itse nyt laitan seuraavat blogit:
Mi año en Argentina
Mexico
Sorsa en Argentina
One Year In Italy
Iina en México
silly penguin blog
ja tottakai El destino lejano !
Tehtävänanto siis oli, että pitää kertoa itsestään viisi asiaa ja nimetä sitten omat voittajavalintansa. Ainakin näin käsitin.
1. Asun todellakin käpykylässä, mutta en viitsi paljastaa paikan nimeä. Mutta sen voin kertoa, että tätä paikkaa en suosittele kenellekään! Ehkä joku tykkäisi, mutta 23 000 ihmisen "kaupunki" ei ole ihan minun makuuni, ja kun on viettänyt koko elämänsä samoilla kulmilla, tahtoo jo nähdä vähän muutakin maailmaa. No eihän tämä nyt ihan kaikista pienin paikka ole, mutta tarpeeksi paljon samoja naamoja sekä sisäänpäinkääntynyttä ilmapiriiä mulle. Hyh.
2. Mulla on vähän liiankin selviä tulevaisuuden suunnitelmia, ja se oikeasti pelottaa minua joskus. :D Juuri nyt siis on tähtäimessä:
Ensi kesän säästän, että pääsisin viettämään lukion toisen vuoden Aurinkorannikon Suomalaisessa Lukiossa. Ja tuota ennenhän minun pitäisi kirjoittaa espanja, ja tiedän joo, kuulostaa melkoisen typerältä. Saan vaan siihen mennessä käytyä kaikki espanjan kurssit, ja juttelin jo opettajani kanssa että voisin silloin toisaalta jo kirjoittaakin. Mutta mikä estää minua uusimasta seuraavana syksynä, jos vaikka feilaankin pahasti? Saanpahan ainakin sitten opittua kieltä ihan siellä itse maassakin.
Niin ja tuona samaisena kesänä, siis ennen kuin aloittaisin lukion viimeisen, meinasin että jään Espanjaan sen viimeisen jakson jälkeen viettämään ansaittua kesälomaa. Ja tuolloin täyttäisin jo 18, joten mammalla ei olisi paljon sanottavaa asiaan. ;) No joo ehkä ihan pikkuisen kuitenkin.. Mutta tämän tytön on pakko päästä, koska kesä 2012 tarkoittaa jalkapallon EM-kisoja!
Sitten palaisin tyytyväisenä tai vähemmän tyytyväisenä tänne rakkaaseen kotikaupunkiini viettämään vielä yhden ikimuistoisen vuoden, jonka jälkeen toivontoivontoivon että voisin muuttaa arvaattekin sanomatta minne. Menisin yliopistoon sinä vuonna, taikka sitten sitä seuraavana, joko Madridiin tai muualle. Madrid olisi varmaan kyllä ihan liian iso mulle tän paikan jälkeen, ja myöskin kuuma. Tulisin olemaan totaalinen "tomatoe power girl" niin kuin eräs espanjalainen kaverini jaksaa minua kutsua ... Jos löytäisin jonkun vähän pienemmän paikan, läheltä rannikkoa niin olisi ihan perfecto. Itseasiassa Salamanca kuulostaisi houkuttelevalta, mutta se on kyllä kaukana rannikolta, joten todavía no sé.
3. Olen ihan todella ujo ja se on piirre mitä joskus inhoan eniten itsessäni. Esimerkiksi koulussani on tälläkin hetkellä kiinostavia tyyppejä, joihin haluaisin tutustua, mutta en vain kehtaa mennä juttelemaan vaikka oltaisiinkin samoilla tunneilla. Voi kunpa se olisikin Suomessa niin helppoa! Tuntuu että sosiaaliset ja äänekkäät ihmiset saavat roppakaupalla uusia kavereita, mutta minä aina jään nuolemaan näppejäni kun en osaa avata suutani! Pitäisi joskus vaan ottaa itseään niskasta kiinni ja olla vain ihan eri ihminen. Jotkut saattavat luulla, että olen tuppisuu, tylsä tai muutenvain etäinen, vaikka todellisuudessa olen oikeasti hirveän sosiaalinen kunhan vain tunnen ihmiset. Riippuu tietysti seurasta, joidenkin kanssa olen paljonkin vapautuneempi. Kuitenkin, tahtoisin olla mahdollisimman paljon kaikkien kaveri, mutta ujouteni estää suurimmaksi osaksi aikeeni.
4. Rakastan kieliä. Nyt siis opiskelen vain englantia, ruotsia ja espanjaa. Yläasteella luin myös ranskaa, mutta nyt lukiossa sattuivat kurssit päällekkäin espanjan kanssa joten se oli mahdotonta. Tuo harmittaa minua hirveästi, sillä tahtoisin joskus tulkiksi/kääntäjäksi tms. ja ranskasta on paljon hyötyä! Luulen, että minun täytyy mennä lukemaan kansalaisopistoon, koska jos aloittaisin ranskan uudelleen ensi vuonna, en luultavasti muistaisi enää mitään. Aijon aloittaa italiankin tänä- tai ensivuonna, en tiedä vielä. Minun täytyy suorittaa kyseiset kurssit netissä, joten epäröin vielä vähän.. Ainiin, tahtoisin muuten lukea vielä myös saksaa, portugalia sekä kreikkaa, mutta kaikki tuo olisi ihan mahdotonta.
5. Mieleni muuttuu liiankin usein. Esimerkiksi juuri tulevaisuudensuunnitelmani ovat muuttuneet aika tiuhaan: ensin olin menossa kielimatkalle, sitten kuitenkin sinne aurinkorannikolle, sitten vaan vaihtariksi, sitten taas aurinkorannikolle, sitten taas jotain muuta ja blablabla! Joskus tekisi mieli heittää tavaroita seinään kun en osaa päättää ja pysyä aikeissani(kuulostanpa pelottavalta). Myöskin harrastuksieni suhteen en osaa päättää, kuten voi arvata harrastin jalkapalloa 9 vuotta. Ja lopetinkin siinä välissä aika monesti, mutta aloitin aina uudelleen. Miksikö? No en tiedä. Jalkapallo on intohimoni, mutta syitä miksi olen lopettanut olivat mm. ajanpuute, liian vakava meno, joukkuehenki ... Meidän joukkue kyllä menestyi, ja se menestyy edelleen, mutta jotenkin tunsin aina etten kuulu sinne. No, nyt harkitsen taas aloittavani, mutta tälläkertaa ihan tosissaan ja pysyvästi, sillä taitoni eivät ole vielä kuitenkaan ihan hävinneet ja sitä vähiten haluan. Tiedä sitten, mieli kun muuttuu joka viides minuutti!
Joo tosiaan saattoi kyllä tulla tekstiä niin aiheen viereestä kun vaan voi, mutta no can do. En tiedä pitikö laittaa bloggaajat vai blogit, mutta kuitenkin itse nyt laitan seuraavat blogit:
Mi año en Argentina
Mexico
Sorsa en Argentina
One Year In Italy
Iina en México
silly penguin blog
ja tottakai El destino lejano !
Hei muuten mistä olet eksyny lukemaan idan/adistarin blogia? Pienet piirit:D Ja tuo suunnitelmien vaihtuminen on niin tuttua! Mullakin ensin kielikurssi, sitten Costa del Sol, sitten Cáceres, ja nyt ollaan sitten tuossa Cáceresvaiheessa. Ja olen keksinyt taas uusia kujeita liittyen lukionjälkeiseen loikkaan Espanjaan - matkaopas! Ainakin siitä palkasta jää jotain käteenkin paremmin kuin au pairilla...
VastaaPoista